Virvaliekki

On paljon sellaista mistä haluaisin kirjoittaa, mutta en tiedä osaanko/haluanko.

Vaikka olen onnistunut luomaan melko tunnistamattoman profiiliin, joudun silti punnitsemaan sanani tarkkaan ja miettimään, mitä voin kirjoittaa paljastumatta.

Näin tänään yksinäisen joutsenen taivaalla. Se lensi kynnetyn pellon poikki ääneti, mutta saatoin silti kuulla mielessäni sen siiveniskut. Panin myös merkille, että taivas oli omituisen värinen, hieman oranssi. Kun katselin tuon kauniin linnun lentoa, mietin samalla tulevaisuuttani.

Missä olen viiden vuoden kuluttua ja mitä teen? Voinko vielä silloin sanoa olevani nuori? 23?

Pohdin usein myös nuoruuttani ja sitä, valuuko se t

urhaan hukkaan. En käy kovin usein juhlimissa toisin kuin muut ikäiseni eikä minulla ollut teini-iässä sitä pussikalja-vaihetta. Viihdyn paljon omissa oloissani hyvän kirjan parissa eikä minulla ole (vaikka haluaisin) edes poikaystävää. Äitini puhuu usein siitä ajasta kun hän oli nuori ja vapaa. Hän jaksaa myös muistuttaa minua siitä, että minulla kaikki hauska on vielä edessä. Mikä hauska?

PS: Ensimmäinen lukija! Kiitos Sayen <3

Kuollut kaupunki

Tämä blogi tuli perustettua, jotta voisin paeta omaan pieneen rinnakkaismaailmaani, jossa voisin rauhassa olla vaikka kuinka lapsellinen, nostalginen ja surullinen. Tummasta ulkoasustaan huolimatta en aio olla pelkästään synkkämielinen, vaan kirjoittaa tännne kaikkea sellaista, mitä en uskaltaisi kirjoittaa toiseen blogiini.

Muuta sanottavaa en oikein keksi, kuin että lukijat ovat enemmän kuin tervetulleita.