Anteeksi tämä hiljaiselo.
Yllätin itseni pohtimasta jälleen tulevaisuutta. Tunnen suurta alemmuutta, kun mietin entisiä luokkalaisiani, jotka ovat opiskelemassa ja elävät omaa elämäänsä. Minä jumituin kirjoitusten jälkeen tähän typerään kaupunkiin, kun en päässyt haluamaani kouluun. Tieto lähestyvästä tammikuusta on masentava, koska se tietää yhteishakua. Minua ahdistaa jo nyt ajatukset siitä, pääsenkö opiskelemaan.
Jos en, olen täysin pulassa.

Niinhän ne ovat. Haluaisin takaisin sen maailman, joka oli silloin.
VastaaPoistaJa uskotko jos sanon: et sinä ole pulassa ♥