Onko siitä tosiaan jo vuosi kun viimeksi täytin hakulomakkeita? Aika kuluu nopeasti, mutta samalla tappavan hitaasti. Joskus haluaisin nähdä tulevaisuuteeni, vaikka viiden vuoden päähän ihan vain tarkastaakseni, missä olen. Tämä omituinen epätietoisuus ja häilyvyys ei sovi minulle. Haluan opiskelemaan, haluan rutiineja, haluan päästä eteenpäin.
Kun kävelin tänään kadulla, tuntui ensimmäisen kerran keväältä tänä vuonna. Asfaltti pilkotti sieltä täältä sulaneen lumen alta ja aurinko paistoi. Harmi vain, että kaupungissa ei kuulu linnun laulu, eikä täällä voi potkukelkkailla, toisin kuin maalla vanhempieni luona, missä koen kotini olevan edelleen.Tämä on vain väliaikaisratkaisu, kiinnekohta ennen seuraavaa etappia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti