Isäni meni tekemään jotakin hullua ja osti auton veljelleni ja minulle.
Totta kai olen haaveillut jo pidemmän aikaa omasta autosta, mutta se että isä meni ja teki jotakin tuollaista...
Täysin käsittämätöntä! Olen äärimmäisen kiitollnen, mutta samaan aikaan minusta tuntuu, että en ansaitse moista.
Perheemme ei ole kovin varakas joten ehkä siksi oma auto tuntuu jotenkin pahalta. Hän jopa maksoi auton vakuutuksen, mikä sai minut jollain tavalla nolostumaan. Vaikka auto on käytetty, 11 vuotta vanha ja siinä on pieniä ruostepilkkuja, maksoi se silti muutaman tonnin...
Kun nyt asiaa mietin, auto ei tunnu millään tavalla järkevältä ratkaisulta, mutta minkäs teet.
Velihän sillä eniten tulee ajamaan, kun minä en enää asu kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti